Melkein maalissa!

Kesä on jo vaihtunut syksyksi ja syksykin talveksi. Niin kovaa kiirettä on pitänyt, että kirjoittaminenkin on jäänyt. Taitaa tulla useampi tarina putkeen, kun pikkuhiljaa rupeaa talo valmistumaan. Tavoite aikatauluna on kokoajan ollut Jouluksi uuteen kotiin ja näillä näkymin vielä oltaisiin - just in time!

Täytyy myöntää, että välillä on ollut pinna kireällä, mutta suuremmilta kriiseiltä olemme onneksi välttyneet. Tai no pakko kertoa yksi strömsö, kun päätin käyttää yhden syksyn viimeisimmistä aurinkopäivistä hyödyksi ja maalata sisääntulon katon. Ei olisi pitänyt. Suojasin terassin, mutta en portaita. Kiipesin tikkaille vain huomatakseni, ettei tikkaan toinen jalka enää ollutkaan terassilla ja ne lähtivät kaatumaan. Sain äkkiä napattua talon seinästä kiinni ja ehdin jo iloita, etten kaatunut. Samalla näen kuinka maalipurkki lentää ja läsähtää uusille portaille leviten niin laajasti kuin mahdollista. Käytinkin sitten sen aurinkoisen päivän terassin portaita pestessä. Onneksi ei sattunut pahemmin ja maali oli vesiliukoista, mutta pestessä meinasi tulla kyllä epätoivo. Kuvatodistetta en valitettavasti ehtinyt kiireessä ottamaan.



Budjetissa pysyminen on myös aiheuttanut huolta ja siinäkin varmasti se klassisin moka, kun kuvitellaan oma osaaminen ja jaksaminen liian suureksi ja lopulta on kuitenkin hankittava ammattilainen tekemään kaikki ne budjetoimattomat työt. Budjetointia auttavat suunnattomasti urakkasopimukset, olkoonkin vähän "kalliimmin laskettuja" vs tuntihommat, mutta ainakin tietää mitä tuleman pitää. Tuntihommista suosittelen pyytämään kirjallisen tuntiarvion etukäteen. Jostain palstalta bongasin myös hyvän vinkin, että tuntisopimuksella oleva voisi aina päivän päätteeksi raksalta lähtiessään lähettää tekstarina päivän tunnit, jotta kirjanpito pysyy molemmin puolin hanskassa.


Onneksi nyt aletaan kuitenkin olemaan jo voiton puolella. Ulkoapäin on jo lähes valmista ja nurmikin jo vihertää, kiitos erään tosiystävän. Talo on maalattu kertaalleen. Muutama valaisin ja pari ovilistaa puuttuvat. Terassikin on jo yhtä kukkalaatikkoa vaille valmis. Ratkaistiin maanpinnan ja terassin välinen korkeusero kiinteillä kukkalaatikoilla ja hiekkalaatikolla terassin kyljessä. Näin vältetään kaiteet ja hiekkalaatikon ollessa lähellä on helpompi vahtia lasten leikkejä ja istuskella itse terassilla. Myöhemmin hiekkalaatikko voidaan muuttaa myös kukkalaatikoksi. Hiekkalaatikon ja keittiön läheisyyteen tulevaan kukkalaatikkoon on tarkoitus istuttaa jotain syötävää, kuten marjapensaita. Kaius rakastaa punaviinimarjoja! Istutushommat hoidetaan sitten ensi vuonna ja pihakivetykset joskus.

Sisälläkin ollaan jo pitkällä. Keskeneräiset jutut on lueteltavissa enää kahden käden sormilla. Aika hyvin olemme onnistuneet pysymään suunnitelmassa, mutta muutamia muutoksia on silti matkan varrella tullut. Olohuoneen ja keittiön korkea katto tuntui niin upealta, että päätimme luopua keittiöön suunnitellusta alaslaskusta. Tämä tietysti aiheutti hieman pohdintaa liesituulettimen valinnassa, koska liesi on suunniteltu saarekkeeseen, emmekä missään nimessä halunneet pitkää hormia katosta keittiön ja olohuoneen väliin. Joten päädyimme valitsemaan aktiivihiilisuodattimella toimivan ratkaisun. Halusimme panostaa varmaan valmistajaan, joten valitsimme Savon Bora Basic- mallin, jossa liesituuletin on integroituna liesitasoon. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan sitä käytännössä! Valaistuksen osalta yksinkertaistimme myös meidän makuuhuoneen kattoa, johon olin alun perin suunnitellut alaslaskua ja sängyn yläpuolelle jäävää valoaukkoa. Siitä olisi tullut varmasti hieno, mutta budjetäärisesti se olisi teettänyt enemmän työtä, emmekä kokeneet sitä niin välttämättömänä.



Sen suurempia muutoksia varsinaiseen sisustussuunnitelmaan ei ole tullut. Tuotteita on toki kilpailutettu ja etsitty vastaavia ratkaisuja tilalle, mutta aika pitkälle on menty niillä mitä ensin ajateltiinkin. Takan pinnoitus oli pitkään pohdinnassa. Selvää oli, että luukun syvennys laatoitetaan mustaksi, mutta kehyksen pinnoittaminen tuntui haastavalta mitoituksen ja värimaailman suhteen. Valkoista ei haluttu, eikä mustaa ja harmaa tuntui tylsältä. Ensin ajattelin kuparimaalia tai laattaa, mutta kuparia olisi sitten ollut jo aavistuksen liikaa. Lopulta päädyimme valitsemaan pintaan saman marmorilaatan kuin lattiassakin. Kiilto tuo hyvän kontrastin taustalla olevaan karkeaan seinään, joka on toteutettu hiertopintana Tikkurilan Karhealla Tunto -maalilla. Takka on muuten muurattu paikoilleen pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Takkamestarit Kohosen toimesta, design by me.



Sadepäivinä olen maalaillut sisäpuolen hirsipintoja kuultomaaleilla. Vaikka olimme jo etukäteen suunnitelleet, että oleskelutilojen seinät käsitellään tummemman sävyiseksi ja vaaleus tulee lattiasta. Täytyy silti myöntää, että jouduin ensin hieman keräilemään rohkeutta tehdessäni värisävyn valintaa. Koska tummemmasta on aina hankalampi vaalentaa, niin päätös on melko lopullinen. Aloitin maalaamisen kuitenkin nurkasta, joka ei jää näkyviin, mikäli väri ei olisikaan miellyttänyt. Maali oli aluksi ihan sinertävää, kun aloin sitä sivelemään - hetken ehdin jo tuskailla, mutta onneksi oikea sävy alkoi hahmottua melko pian, kun maali alkoi kuivaa. Nyt olen todella tyytyväinen, että uskalsin valita tummemman sävyn. Se on juuri sellainen kuin toivoin. Kuultomaali itsessään oli melko haasteellista maalattavaa, enkä suosittelisi montaa eri maalaria samaan tilaan, koska kädenjälki helposti jää näkyviin. Lastenhuoneeseenkin olin ensin ajatellut vaaleaa kuultomaalia, mutta nyt kun olen tovin katsellut männynvärisiä seiniä, päätin, että ne saavat jäädä sellaiseksi. Pintaan tulee korkeintaan joku suoja-aine, joka estää kellastumista. 



Mukavaa marraskuuta ja tsemppiä kanssa rakentajille!

Kommentit

Suositut tekstit